Hrrrr. Ne ovat taas paukkupakkaset saapuneet ja isäntäväellä
on täysi työ pitää torppia lämpiminä. Saunassa on onneksi melkein aina lämmin,
siksihän minä siellä edelleenkin majaani pitelen. Varsinkin silloin, kun nykyinen
Tiina-emäntä oli lapsi, oli sauna lämpimänä lähes tauotta. Itse jouduin
piileskelemään missä milloinkin, kun pikku-Tiina halusi saunomaan kaikkien
vieraiden kanssa. Ja jestas, että se tyttö löylyissä viihtyikin!
Minä tietysti autan parhaani mukaan sekä saunan että
muidenkin tilojen lämmityksessä, vaikka alkaahan tässä ikä jo painaa - on vaikeaa olla yhtä ketterä ja huomaamaton kuin vaikka kahdeksankymmentä vuotta
sitten. Onneksi tämä Majatalon sukupolvenvaihdosjatkumo takaa kuitenkin sen,
että isäntäväestä löytyy aina potkua, vaikka tonttu poloinen väsyisi. Ja johan sitä
tällainen vanhakin aina muutaman vuoden verran nuortuu, kun seurailee puuhakkaita touhuja.
Vaan eihän tämän nykyisenkään isäntäväen, Touhu-Tiinan ja Puuha-Petrin, tohinoita jaksa kovin
kauaa tarkkailla, kun alkaa jo huikomaan. Majatalon
pöperöt ovat aina olleet vertaansa vailla, ja minun tavoin niihin ovat myös
vieraat ihastuneet. Kerrotaan, että Majatalon aamiaisen voimin pärjää kolmen
poronkuseman pituisen vaelluksen verran. Paikkansahan se pitää, on pitänyt jo
vuosia. Öisin, kun emäntä on jo ehtinyt laittaa aamiaistarvikkeet aamua varten
valmiiksi, olen joskus käynyt salaa napsimassa yhtä sun toista herkkua. Kyllä
niillä eväillä pärjäisi vaikka kaksi viikkoa, mutta vaelluksista en tiedä. Niin
täydellä vatsalla kun tämä tonttu ei liiku mihinkään, enkä minä kyllä kovin
kauas mäeltä suostuisi poistumaankaan. Mihinkä sitä nyt kotoaan lähtisi!
Ja koti tämä minulle on, aivan kuten meidän vieraillekin.
Toivottavasti vielä monta monituista vuotta.