Niistä ajoista on jo kauan. Silloin asustelin vielä ison kiven alla. Ei minua silloin niin tuo mäen meno kiinnostanutkaan, mutta eräänä päivänä mäeltä kuului melskettä, kun uudet asukkaat asettuivat taloksi. Komea talon emäntä, Reetuksi sitä kutsuivat, oli tarkka niin siisteyden kuin rahojenkin suhteen. Isännäksi asettunut Reetrikki oli, no, sellainen kuin nuo lapin miehet nyt yleensä ovat, hyvin ahkera mutta myös juro.
Silloin jo kiinnitin huomiota isäntäväen nuorimpaan poikaan Kalleen. Mukava poika, fiksukin. Siihen aikaan mäellä oli kauppa, posti sekä lennätin, joista talonväki piti huolta. Myös majoitustoimintaa oli, vaikkei majatalosta voinut vielä puhua. Kesällä 1940, kun Kalle oli jo lähtenyt työn perässä maailmalle, hän sattui käymään kotona. Tuona kesänä muuan nuori Maija-neiti oli majoittuneena mäelle rippikoulun ajaksi. Taisipa lempi leimahtaa siinä samassa, kun kaksi vuotta myöhemmin tanssittiinkin jo nuoren parin häitä.
Mutta sitten alkoivat kovat ajat. Mäen väki lähti Ruotsin puolelle evakoon, paitsi Kalle, joka lähti kirjuriksi rintaman taakse. Minä odottelin kiveni alla parempia päiviä, ja lopulta ne saapuivatkin. Paria taloa lukuun ottamatta mitään ei ollut saksalaisten jäljiltä säästynyt, ja alkoi kova uudelleen rakentaminen. Kylän ensimmäinen torppa oli mäelle rakennettu pikkupirtti, joka vielä tänäkin päivänä seisoo paikallaan. Samalla rakennettiin uusi kauppa, ja saatiinpa pihaan navettakin, jossa asustivat Kallen ja tämän sisarusten lehmät sekä Leimu-hevonen. Oli heillä tietenkin porojakin, joilla myös Maija kylän miesten kanssa kilpaa ajeli. Rakennuspuuhien myötä myös Reetu ja Reetrikki saivat pihaan oman kodin eläkepäivien iloksi.
Mutta sitten alkoivat kovat ajat. Mäen väki lähti Ruotsin puolelle evakoon, paitsi Kalle, joka lähti kirjuriksi rintaman taakse. Minä odottelin kiveni alla parempia päiviä, ja lopulta ne saapuivatkin. Paria taloa lukuun ottamatta mitään ei ollut saksalaisten jäljiltä säästynyt, ja alkoi kova uudelleen rakentaminen. Kylän ensimmäinen torppa oli mäelle rakennettu pikkupirtti, joka vielä tänäkin päivänä seisoo paikallaan. Samalla rakennettiin uusi kauppa, ja saatiinpa pihaan navettakin, jossa asustivat Kallen ja tämän sisarusten lehmät sekä Leimu-hevonen. Oli heillä tietenkin porojakin, joilla myös Maija kylän miesten kanssa kilpaa ajeli. Rakennuspuuhien myötä myös Reetu ja Reetrikki saivat pihaan oman kodin eläkepäivien iloksi.Vuosikymmenten jälkeen Vuontis-Kallen Maija kertoo, millaista oli palata sodan jälkeen evakosta poltettuun Hettaan.